Tänään oli hyvä päivä

Olen tämän matkan aikana saanut oppia ettemme me Suomalaiset ehkä sittenkään ole niin pidättäytviä kuin kuvittelelmme. Ensimmäisestä Gliooma postauksesta asti olen saanut kokea uskomatonta pyyteetönta tukea. Ihmeellisintä ja nöyräksi tekevintä tässä on, että zemppiä ja apua ovat tarjonneet ystävät ja kaverit jotka eivät välttämättä oleet aikaisemmin kaikein läheisimpiä. Olen myös huomannut tiedon sairaudestani aiheuttavan ahdistusta. Tässä toivottavasti tämän blogin ainoa "neuvo" joka lipsahti jo yhteen keskusteluunkin... Älä ahdistu! Näitä asioita ei ole helppo käsitellä" Nyt koen syvää riemukasta häpeämätöntä iloa Teistä kaikista pyytämättä tukeanne antaneista. Sen voimin olen nyt tässä ja katson eteenpäin uteliaana mitä elämällä seuraavaksi on tarjottavana. Tänäänkin oli ihan helkutin hyvä päivä! 😊

Toipuminen leikkauksesta on nyt vienyt kaksi kuukautta ja avoimia kysymyksiä tuntuu olevan enemmän kuin vastauksia. Fyysinen kunto on olematonta, kiitos kemosädehoitojen ja kortisonin, joka kuluttaa kaiken energian jota mahdollisesti jäisi yli sytostaateilta. Tämähän ei varsinaisesti ole mikään uutinen tai yllätys vaan oli tiedossa kun tähän ryhdyttiin, joten: antaa paukkua vaan! Kemosädehoito Eli tuttavallisesti täyslaidallinen. Tapauksessani kyseessä on siis ilmeisesti (ja toivottavasti) paranemiseen tähtäävä hoito, jolla yhdistetään sytostaattieja ja sädehoitoa. Sytostaattien tehtävä on räjäyttää kaikki nopeasti kasvavat solut, kute syöpäsolut, sädetyksellä taas kärvennetään leikkauksesta jäänyttä syöpäkasvainta mahdollisimman pieneksi. Tässä sivussa on nyt sitten kärvähtänyt enimmät hiuksetkin päästä. Arjessa hoito toimii 30 päivän kuurina, jossa arkipäivisin käydään säteilytettävänä ja joka päivä popsitaan sytostaatteja. Hoito tuntuu lähinnä fyysisenä väsymyksenä, pikkuhi