Tänään oli hyvä päivä

Ensimmäinen kemosyto kuuri tuli ja meni, vei hiukset päästä ja jätti avoimia kysymyksiä kuntoutumisesta ja tulevaisuudesta ylipäänsä. Minkälainen Markku täältä palaa? Selviänkö omin avuin arjessa ja ehkä läheisille pelottavinta, tuleeko minusta kärsimätön ja vihainen kiukkuilija, kenen raivopuuskia pelätään? Selkeitä vastauksia hoitojen yhteisvaikutukseen ei ole. Päänsärky esim VOI johtua: aivopaineen vaihteluista, joka tuntuu välillä reagoivan varsin herkästi: riittää että nousee seisomaan ja pää tuntuu räjähtävän kappaleiksi ja silmissä sumenee. Tällä hetkellä balanssi kortisoonien kanssa toimii, eikä yllätyskipuja juurikaan tule. Kuntoutuspoliklinikalla käytiin seikkaperäisesti läpi miten eri aivojen osat toimintaamme ohjaavat: takaraivolla suunnitellaan pitkäkestoisempia prosesseja, otsalohko hallinnoi "ryhtymistä", eli sitä että hyviä suunnitelmia pantaisiin myös käytäntöön. Toimintaterapialla sitten harjoitetaan niiden alueiden yhteistyöt. -Ihan kuin pyörälläajoa h

Päivät kuluvat verkalleen ihmetellen kuka ja mikä minusta on tulluossa. Minua enemän kiinnostaa mit syödään ja koska, kuin mikään elämää suurempi asia. Osallistuminen arjen rutiineihin on etäistä ja satunnaista. Halu ja into potkia gliooma hengiltä ei ole kadonnut mihinkään ja aino keino tähän tuntuu olevan oma vittumainen luonne, joka kannustaa aivoja löytämään keinon syöttää syöpäsolut omille valkosoluille, solutasolla. Pinnalla on myös uusia jännittäviä syöpähoitoja, jotka tulevat mullistamaan syöpähoidon... pian! Arkeen kuuluvat myös ylä- ja ala-mäet voinnissa, kun etsitään optimaalia lääkitystä....alamäkenä tässä oli pieni episodi päänsäryn ja pahoinvoinni merkeissä. Lääkärit haluavat ajaa kortisoonin annostuksen mahdollisimman pieneksi, eli 0:aan. Muuten se sopisi oikein hyvin, koska ilmeisesti se ei ole ihan terveellistä ainetta pitkään käytettynä....  Samanaikaisesti sitten otin viikon kuurin sytostaatteja, raskaammalla annostuksella. Solumyrkyt vievät voimat ja aiheuttava