Kiitollisuudesta

Olen tämän matkan aikana saanut oppia ettemme me Suomalaiset ehkä sittenkään ole niin pidättäytviä kuin kuvittelelmme. Ensimmäisestä Gliooma postauksesta asti olen saanut kokea uskomatonta pyyteetönta tukea. Ihmeellisintä ja nöyräksi tekevintä tässä on, että zemppiä ja apua ovat tarjonneet ystävät ja kaverit jotka eivät välttämättä oleet aikaisemmin kaikein läheisimpiä.

Olen myös huomannut tiedon sairaudestani aiheuttavan ahdistusta. Tässä toivottavasti tämän blogin ainoa "neuvo" joka lipsahti jo yhteen keskusteluunkin...
Älä ahdistu! Näitä asioita ei ole helppo käsitellä"

Nyt koen syvää riemukasta häpeämätöntä iloa Teistä kaikista pyytämättä tukeanne antaneista. Sen voimin olen nyt tässä ja katson eteenpäin uteliaana mitä elämällä seuraavaksi on tarjottavana.

Tänäänkin oli ihan helkutin hyvä päivä! 😊

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sairasta arkea

Täyslaidallinen päin pökälettä

Esikäynti