Täyslaidallinen päin pökälettä

Toipuminen leikkauksesta on nyt vienyt kaksi kuukautta ja avoimia kysymyksiä tuntuu olevan enemmän kuin vastauksia. Fyysinen kunto on olematonta, kiitos kemosädehoitojen ja kortisonin, joka kuluttaa kaiken energian jota mahdollisesti jäisi yli sytostaateilta.
Tämähän ei varsinaisesti ole mikään uutinen tai yllätys vaan oli tiedossa kun tähän ryhdyttiin, joten: antaa paukkua vaan!

Kemosädehoito

Eli tuttavallisesti täyslaidallinen. Tapauksessani kyseessä on siis ilmeisesti (ja toivottavasti) paranemiseen tähtäävä hoito, jolla yhdistetään sytostaattieja ja sädehoitoa. Sytostaattien tehtävä on räjäyttää kaikki nopeasti kasvavat solut, kute syöpäsolut, sädetyksellä taas kärvennetään leikkauksesta jäänyttä syöpäkasvainta mahdollisimman pieneksi. Tässä sivussa on nyt sitten kärvähtänyt enimmät hiuksetkin päästä.

Arjessa hoito toimii 30 päivän kuurina, jossa arkipäivisin käydään säteilytettävänä ja joka päivä popsitaan sytostaatteja. Hoito tuntuu lähinnä fyysisenä väsymyksenä, pikkuhiljaa on esim pakko uskoa, ettei heti sytostaatien ottamisen jälkeen kannata välttämättä edes yrittää laittaa ruokaa, siivota tai puuhastella ylipäätään mitään, koska veto vaan loppuu kesken ja yllättäen. 

Kuten sairastamisessa yleensä, tässäkin on omat ylä- ja alamäkensä. Tietysti alamäet tulevat aina yllättäen ja juuri kun kuvitteli, että lopullinen käänne parempaan on tapahtunut. Mutta hyviä päiviäkin on ja niiden voimalla tässä pusketaan eteenpäin ja iloitaan esim. lääkärin tapaamisesta, kuka jaksaa ja osaa puhua juuri Sinulle, katsoa silmiin ja selittää kärsivällisesti kummallisista lääketieteellisistä termeistä ja prosenteista niin, että potilaalle jää luottavainen tunne oikeaan suuntaan etenemisestä ja hoidon toimivuudesta. Tapaamisen voimin toipumista sitten tapahtuu. Olen entistä vakuuttuneempi "Hyväpäivä" - filosofian voimasta jaksamiselle ja mielialan pitämiselle oikealla tavalla tulevaisuuteen katsovana!

Kuuri on nyt edennyt yli puolenvälin, joten kohta vuorossa on tauko sädettämisen osalta, kun odotetaan savun hälvenemistä nähdäksemme miten kävi. Odotan gliooman nostavan valkoisen lipun ja antautuvan, tai vaan uppoavan savuavana hylkynä pois! Jokatapauksessa taukoa hyödynnetään menetetyn fyysisen kunnon palauttamiseen, tavalla tai toisella. Vaikka kävellen korttelia ympäri! 

Kuntoutumista, sekä fyysistä että henkistä olen myös paljon ajatellut mietiskellessäni. Ajatukseen liittyy myös mukavia tulevaisuuden ajatuksia: Harrastuksista, työelämästä, maallemuuttamisesta ja hykerryttäviä ja liikuttavia ilon pyrskeitä milloin mistäkin: kun joku huippuosaaja sanoo haastattelussa vakavana, samalla tajuten tilanteen hassuuden: "Elämä kantaa, kun vaan jaksaa uskoa siihen ja sen mahdollisuuksiin."

Avoimia kysymyksiä

Täyslaidallinen on nyt ammuttu ja savun hälvenemistä odotellaan... jo nyt on selvää, ettei tästä vaan nousta seisomaan, suoristeta vaatteita ja jatketa siitä mihin jäätiin hoidon alettua. Ne ovat vaikuttaneet toimintakykyyni. Ja päällimmäiset avoimet kysymykset ovat:

• kuinka paljon?
• mikä palautuu ja mikä jää?
• miten jatkossa?
• Koska kuntotus voi alkaa??

Vastauksia näihin ei oikeestaan taida olla... jotain osviittaa saadaan kun syyskuussa, helvetti! Syyskuussa!! Tapaan leikanneen lääkärin. Mutta nyt paras arvaus on, että sairausloma jatkuu... 

Toimintakyvystä

On äärimmäisen vaikeaa ja kivuliasta myöntää itselleen, ettei oma pää toimi, kuten sen on oppinut toimivan. Se tekee kiukkuiseksi ja riidanhaluiseksi ja turhauttaa jumalattomasti. Läheiset ovat saaneet nyt sitten nauttia tästä kusipäisyydestäni! Anteeksi siitä kaikille. 

Asiaa ei varsinaisesti helpota epämääräinen tieto siitä, että mahdollisia syitä riittää:

Kyseessä voi olla. leikkauksen jälkeinen tila, josta toipuminen vaan kestää, kemoterapia ja siitä toipuminen tai itse gliooma -hyvä muistaa, ettei se, ainakaan vielä ole voitettu. 

Edelleenkään tässä ei olla riputtelemassa tuhkaa päähän ja heittämässä pyyhettä kehään. Katse on vakaasti ja päättäväisesti kuntoutuksessa ja toipumisessa (ja lääketieteen uusissa aluevaltauksissa), juurikin aivosyöpähoitojen saralla! 

Eli nyt kuntoutusta! Hikeä pintaan ja lihaksia luiden ympärille. Tässä edelleekin tavoitteena on vallata Islannin taimen ja rautujoet! Myöhemmin sitten tarkempaa kuvausta varustautumisesta, varusteista ja kaikkee muuta jännää aiheesta, niielle kun kiinnostaa. 

Ja sitten tietysti itse matkaraportti!

Siihen asti: pidetään hyvä päivä tänäänkin!