Tänään oli hyvä päivä

Sairaana arki muodostuu erilaiseksi, kun yksinkertaistenkin asioiden hoitaminen nousee haastavaksi, vaikeaksi tai lopulta mahdottomaksi. Nyt jo huvittava esimerkki tästä on iPhonen iOS versiopäivitys: Älä edes yritä, elle sinulla ole tietoturvallisesti kaikki tunnukset JA salasanat paperilla tallessa.! Näin tämä sairalle tapahtuu: iPhone kertoo, että on aika päivittää puhelimen käyttöjärestelmä viimesimpään versioonsa, johon unene pöpperöiseä vastaa: let's do it. Puhelimen näytölle ilmestyy haukattu omena ja päivitys latutuu puhelimelle. Kun et enää edes muista hyväksyneesi päivitystä puhelin herää henkiin ja haluaa yhteyksiin... Mobiiliverkkoon ja Wi-Fi:ii. WiFi yhteys onnistuu ... helposti (tarra tukiaseman takana on näppärä!) Mutta mobiiliverkkoyhteys menee poikittain! Sormenjälki ei ilmeisesti osu, eikä salasanakaan, tarvitaan PUK-koodi. Työsuhdepuhelimella operoidessa kuluu aikaa ja ... että koodi löytyy!  Lopulta SIM saadaan auki ja päästään eteenpäin. Seuraavaksi si

Seuraava sytokuuri pääsi taas yllättämään. Kuurin ensimmäinen annos aiheutti ällötys / oksetushyökyaallon, joka lopulta selätettiin kemiallisesti ja perinteisesti - nukkumalla. Nyt jaksoon osaa valmistautua henkisesti - tai sitten ei. Lääkkeiden syöminen, joka vie lähes kaikki voimat ei ole erityisen mukavaa, eikä välttämättä tuo sitä uskoa, että TÄMÄ on SE hoito, jolla tauti raivataan... Parempaakaan ei taida olla, joten vakaa usko että näin se selätetään on parasta mitä tarjolla on. Aikaa kun on, niin ehtii myös ajatella elämän ja kuoleman ajatuksia. Gliooma on terminaali sairaus, eikä ennuste ole hyvä, (gradus4, 6kk) Tämän aistii lääkäreiden vaivautuneista ilmeistä kun puheeksi tulee ennusteet ja se mitä seuraavaksi olisi odotettavissa. Eli: tik, tak; tik,tak. Nyt siihen osaa suhtautua: kuoleminenkin on osa sairautta, kieltämällä pakoon ei pääse. Mutta elämällä hyvää elämää, tekemällä ilahduttavia asioita tänään, huomenna, ylihuomenna ja nauttimalla jokaisesta hetkestä, - pakoo

... Että elämä jatkuuu   ;)   Gliooma sytostaattikuuritus jatkuu. Uusin hoitosyklein, seuraavaksi ollaan syklien puolivälissä.! Viimeisin sykli selvitettiin kunnialla pahoinvointilääkityksen voimin, eikä tällä kertaa tullut edes asiaa päivystyksen vastaanotolle. Olisi liiottelua väittää ettei tunnu missään, koska kyllä lääkitys voimat kuivuttaa edelleen. Nyt vaan sille ei anneta periksi, vaan taistellaan vastaan "pitkin" kävelylenkein.  5km lenkin jälkeen on uskomattoman voimautunut olo! Ja tuntuu, että murheet haihtuu hikoilun myötä. Katse on elämään paluusssa, ja vastaanottoaikoja on nyt kalenterissa sekä toiminta- että fysiopterapiaan... ajat tuntuvat tulevan vaan tuskallisen pitkälle ensivuoteen! Olen nähnyt erilaisia syöpädokumentteja, joissa rintasyöpä vei 40v nuoren naisen tai alzheimer tylsistytti ikäiseni miehen. Se saa miettimään kuka selviää ja miten ... Elämä ei ole niin musta-valkoista: peukku ylös vs peukku alas. Eikä peukku alas ole automaattisesti bye-