Gliooma-arkea
Päivät kuluvat verkalleen ihmetellen kuka ja mikä minusta on tulluossa. Minua enemän kiinnostaa mit syödään ja koska, kuin mikään elämää suurempi asia. Osallistuminen arjen rutiineihin on etäistä ja satunnaista. Halu ja into potkia gliooma hengiltä ei ole kadonnut mihinkään ja aino keino tähän tuntuu olevan oma vittumainen luonne, joka kannustaa aivoja löytämään keinon syöttää syöpäsolut omille valkosoluille, solutasolla. Pinnalla on myös uusia jännittäviä syöpähoitoja, jotka tulevat mullistamaan syöpähoidon... pian!
Arkeen kuuluvat myös ylä- ja ala-mäet voinnissa, kun etsitään optimaalia lääkitystä....alamäkenä tässä oli pieni episodi päänsäryn ja pahoinvoinni merkeissä.
Lääkärit haluavat ajaa kortisoonin annostuksen mahdollisimman pieneksi, eli 0:aan. Muuten se sopisi oikein hyvin, koska ilmeisesti se ei ole ihan terveellistä ainetta pitkään käytettynä.... Samanaikaisesti sitten otin viikon kuurin sytostaatteja, raskaammalla annostuksella.
Solumyrkyt vievät voimat ja aiheuttava pahoinvointia, heikkoina hetkinä miettii onko tässä mitään järkeä kun sänky on ainoa turvapaikka johon pääsee karkuun jatkuvaa kuvotusta ja heikotusta. Näiden hoitojen yhteisvaikutuksena sitten pe - la yö aiheutti helvetilliset päänsäryt, joka purkautui oksentamisena. Kiireettömällä ambulannsilla sitten yötämyöten päiviystykseen.
Päänsärky saatiin lopulta kuriin kortisoniannostusta kasvattamalla, koska säryn aiheutti paine päässä ja sitä kortisooni kyllä helpottaa. Pahoinvointi hoituu oksentamalla.
Mukavaa olisi palata päivystykssestä terveenä kotiin, mutta nyt parasta on on kun pääsee kotiin kivuttomanaa sen verran voimissaan, että vois käydä aamulla koiran kanssa lenkillä, josta sitten saa lisää voimia seuraavalle lenkille ja seuraavalle lenkille... jossain häämöttää haave paluusta: joenlle, kentälle, elämään. Sitä kohti marssitaan nyt 2km kävelylenkki kerrallaan haaveillen henk koht fysioterapeutin palveluista.
Tänäänkin on hyvä päivi, olen kävellyt sen 2km, syönyt ja levännyt hyvin juhlin tyttäreni täysi-ikäistymistä hymy huulilla kohti huomista! Iloiten siitä mitä on tässä ja nyt kantanatta liikaa huolta huomisesta.
Arkeen kuuluvat myös ylä- ja ala-mäet voinnissa, kun etsitään optimaalia lääkitystä....alamäkenä tässä oli pieni episodi päänsäryn ja pahoinvoinni merkeissä.
Lääkärit haluavat ajaa kortisoonin annostuksen mahdollisimman pieneksi, eli 0:aan. Muuten se sopisi oikein hyvin, koska ilmeisesti se ei ole ihan terveellistä ainetta pitkään käytettynä.... Samanaikaisesti sitten otin viikon kuurin sytostaatteja, raskaammalla annostuksella.
Solumyrkyt vievät voimat ja aiheuttava pahoinvointia, heikkoina hetkinä miettii onko tässä mitään järkeä kun sänky on ainoa turvapaikka johon pääsee karkuun jatkuvaa kuvotusta ja heikotusta. Näiden hoitojen yhteisvaikutuksena sitten pe - la yö aiheutti helvetilliset päänsäryt, joka purkautui oksentamisena. Kiireettömällä ambulannsilla sitten yötämyöten päiviystykseen.
Päänsärky saatiin lopulta kuriin kortisoniannostusta kasvattamalla, koska säryn aiheutti paine päässä ja sitä kortisooni kyllä helpottaa. Pahoinvointi hoituu oksentamalla.
Mukavaa olisi palata päivystykssestä terveenä kotiin, mutta nyt parasta on on kun pääsee kotiin kivuttomanaa sen verran voimissaan, että vois käydä aamulla koiran kanssa lenkillä, josta sitten saa lisää voimia seuraavalle lenkille ja seuraavalle lenkille... jossain häämöttää haave paluusta: joenlle, kentälle, elämään. Sitä kohti marssitaan nyt 2km kävelylenkki kerrallaan haaveillen henk koht fysioterapeutin palveluista.
Tänäänkin on hyvä päivi, olen kävellyt sen 2km, syönyt ja levännyt hyvin juhlin tyttäreni täysi-ikäistymistä hymy huulilla kohti huomista! Iloiten siitä mitä on tässä ja nyt kantanatta liikaa huolta huomisesta.
Hello! Kiva kun kirjoitat välillä kuulumisia tänne jakoon asti ja hienoa, että hyviä päiviä on! Ne auttaa aina jaksamaan ja tuollaiset täysi-ikäisyys bileet onki niitä parhaita juhlia :) 2km on aika hyvin raskaiden hoitojen välillä, hyvä syy iloita. Terkut sinne lähimmille tsemppijoukoille!
VastaaPoista