Hoitojaksoja - 3

Seuraava sytokuuri pääsi taas yllättämään. Kuurin ensimmäinen annos aiheutti ällötys / oksetushyökyaallon, joka lopulta selätettiin kemiallisesti ja perinteisesti - nukkumalla. Nyt jaksoon osaa valmistautua henkisesti - tai sitten ei. Lääkkeiden syöminen, joka vie lähes kaikki voimat ei ole erityisen mukavaa, eikä välttämättä tuo sitä uskoa, että TÄMÄ on SE hoito, jolla tauti raivataan...
Parempaakaan ei taida olla, joten vakaa usko että näin se selätetään on parasta mitä tarjolla on.


Aikaa kun on, niin ehtii myös ajatella elämän ja kuoleman ajatuksia. Gliooma on terminaali sairaus, eikä ennuste ole hyvä, (gradus4, 6kk) Tämän aistii lääkäreiden vaivautuneista ilmeistä kun puheeksi tulee ennusteet ja se mitä seuraavaksi olisi odotettavissa. Eli: tik, tak; tik,tak.
Nyt siihen osaa suhtautua: kuoleminenkin on osa sairautta, kieltämällä pakoon ei pääse. Mutta elämällä hyvää elämää, tekemällä ilahduttavia asioita tänään, huomenna, ylihuomenna ja nauttimalla jokaisesta hetkestä, - pakoon ei edes tarvitse päästä. Koska elämä on tässä ja nyt -tänäänkin! Näinä hyvinä päivinä kun sydämessä kuohuu riemu -elämästä ja nauru kuplii sydämestä, kun on niin hyvä päivä!


SE minkälaiseksi sairausloma tästä muotoutuu onkin sitten kiinnostavaa... Miten haluan lopun elämäni viettää?? Mitkä jännittävät seikkailut kokea? Miten voisin auttaa apua tarvitsevia? 
Huh huh, eihän tässä taida aika riittää....
Siispä: teen töitä sen eteen, että fyysinen kunto on sellainen, että pitemmätkin kävelyt onnistuvat. Henkinen vire on sellainen, että uudet asiat kiinnostavat ja halu oppia uutta säilyy.
Sanalla sanoen: että tänäänkin on  ollut  hyvä päivä. Ja jännittävä päivä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sairasta arkea

Täyslaidallinen päin pökälettä

Esikäynti