Sairasta arkea

Sairaana arki muodostuu erilaiseksi, kun yksinkertaistenkin asioiden hoitaminen nousee haastavaksi, vaikeaksi tai lopulta mahdottomaksi. Nyt jo huvittava esimerkki tästä on iPhonen iOS versiopäivitys: Älä edes yritä, elle sinulla ole tietoturvallisesti kaikki tunnukset JA salasanat paperilla tallessa.!

Näin tämä sairalle tapahtuu:

iPhone kertoo, että on aika päivittää puhelimen käyttöjärestelmä viimesimpään versioonsa, johon unene pöpperöiseä vastaa: let's do it. Puhelimen näytölle ilmestyy haukattu omena ja päivitys latutuu puhelimelle. Kun et enää edes muista hyväksyneesi päivitystä puhelin herää henkiin ja haluaa yhteyksiin... Mobiiliverkkoon ja Wi-Fi:ii. WiFi yhteys onnistuu ... helposti (tarra tukiaseman takana on näppärä!) Mutta mobiiliverkkoyhteys menee poikittain! Sormenjälki ei ilmeisesti osu, eikä salasanakaan, tarvitaan PUK-koodi. Työsuhdepuhelimella operoidessa kuluu aikaa ja ... että koodi löytyy! 

Lopulta SIM saadaan auki ja päästään eteenpäin. Seuraavaksi siis pitäisi kirjaautua puhelimen käyttöjärjestelmään... ja koska TAAS salasanat eivät ole tallessa puhelin napsahtaa lukkoon liian monen väärän yrityksen jälkeen! 

Apple tuki neuvoo ystävällisesti?? Resetointi-prosessin, jolla puhelimen tilit resetoidaan. Prosessin kesto 6pv. 3 viikon yrittämisen jälkeen selviää, että tarvitaan "luotettu laite oman iPhonen lisäksi, johon ilmeisesti em prosessi kommunikoi ohjeita puhelimeni resetoimiseksi. Ilman teknisesti kyvykkämpää Tytärtä istuisin tässä prosessissa edelleen, koska se alkaa aina aluksi, kun sen tilaa kyselee väärällä hetkellä.

Loppu hyvin, kaikki hyvn, puhelimen tilit ovat synkassa Applen näkemyksenkin mukaa ja ainakin WhatsApp toimii! Jos tänään saan vielä Facen henkiin niin HYVÄ!

HUS MRI kuvaus

Husiltakin tuli kutsu MRI-kuvaukseen, johon sitten ilmottauduimme kutsun ohjeiden mukaisesti. Homma sujukin oikein tyylikkäästi... siihen asti kunnes kuvattava piti saada MRI-rekkaan kuvattavaksi ja pois sieltä. Potilas siis saateltiin "MRI-konttiin", jossa tutkimus tehtiin. Ohjeeksi sanottii "tulen sitte hakemaan sut tästä samalla kun tuon seuraavan potilaan". Kuvista tuli hienoja ja värikkäitä, mitkä näin kontista poistuessani. Nyt ohje poistumiseen oli tarkentunut: "kävele toi ramppi ylös ja sieltä sitten... johonkin, vieläkään ei ole ihan selvää mihin???

Apua ja ohjeita kyselemällä päädyin sitten vaeltelmaan Kolmiosairaalaana silloin jo autioihin auloihin luovutin ja tilasin taksin kotiin ja soitin vaimolle, että tulisin kotiin.

Tästä opittiin: älä lähde sairaalaan ilman omaa kännykkää, jolla saat saattajan kiinni tarvittaessa (esim kysyäksesi "missä oot?")

Jäi ihmetyttämään kauanko auloissa pitäisi haahuilla ennenkuin joku työntekijä olisi tullut kysymään, millä asialla siellä pyörin JA olisinko mahdollisesti apua vailla. Ko iltana ainakaan kukaan ei hätääni ottanut omakseen. Parhaat ja täsmällisimmät ohjeet olivat miten pääsisin ulos koko sairaalasta.