Äitienpäivä 14.5.2017 - Hyvä päivä?

Useamman viikon sitkeä flunssa äityy todella ikäväksi päänsäryksi. Viikossa särky on niin häiritsevää, että pakko hakea ammattiapua. Tosin työterveyshoitajan myötätunto ja 4 päivän saikku ei juurikaan toivottua apua tuo.
Niinpä, kun äitienpäivävalmistelut on saatu lähes kunnialla maaliin. - Kiitos Riikka avusta ja ihanasta kakusta! On pakko hakeutua huonovointisena Meilahteen saamaan apua.

Sairaalassa aika tuntuu aina pysähtyvän saman tien tiettyyn "tehdasrytmiin":

• Aamupala & lääkkeet,
• Lääkärin kierto,
• Tutkimukset
• Lounas
• Lääkkeet
• Päivällinen
• Lääkkeet
• Iltapala
• Iltatoimet

Rytmi luo turvallisuuden tunnetta ja uskoa jatkuvuuteen.

Uudet huonetoverit tuulahduksen erilaisista ihmiskohtaloista ja siitä miten kukakin tilanteensa kohtaa.

On rutinoituneita konkareita, jotka tuntevat talon tavat, ja on säikähtäneitä ensikertalaisia, kuten minä. Juttukaveri on helppo saada ja elämäntilanteet käydään tarkasti läpi, eipä täällä juuri muuta jaettava ole, kuin huoli siitä miten minulle nyt käy? 

Mieleen tarttuu uusia sanoja, kuten tumor.... ensimmäiseltä päivältä ei juuri muuta mieleen jääkkään.

MRI-kuvausten jällkeen saadaan lisää tietoa. 

Aivoissa on kasvain, ilmeisesti pahanlaatuinen ja hankalassa paikassa. - Siinäpä uutinen! 

Nyt siis pitäisi sanavarastoon lisätä uusi, pelottava, sana: syöpä. -Aivoissa! 

Oma mieli lepattaa kuin perhonen ajatuksesta toiseen, eikä mitään selkeää jää mieleen. Toisaalla se varsin kliseinen paniikki: "Näikö tässä nyt sitten kävi?"
Toisaalla outoa (valheellistako? rauhaa): olen jo nyt elänyt Hyvän elämän! Mistä minun on kiittäminen niin monia ihmisiä: teitä kaikkia! Siinä mielessä siis voisin väittää "laukkujen olevan pakattuna".

Eikä tämä tarkoita missään muodossa luovuttamista. Vaan sen tiedostamista, että tämänkin Hyvän Päivin päätteeksi haluan hymyillä ja todeta: "Olipa hyvä päivä" ja elää niin vielä pitkään!