Osasto 6

Kutsu osastolle tuleekin sitten edelliselle illalle. Kirurgi haluaa varjoaineet päähän ajoissa. Hyvä niin.
Pientä paniikkia nousee pintaan ja aika vahvaa raivoa.
Raivoa siitä, että ne kaikki hyvät tulevaisuuden
suunnitelmat tuntuukin yht äkkiä kaukaisilta, asioilta
joista pitääkin ehkä luopua. Kuten niinkin
tärkeä kapistus kuin työsuhdeauto, jota tuskin tarvitsen seuraavaan
puoleen vuoteen.
Hyvän t ästä päivästä tekee perhojen sidonta,
ulkoilu Dannyn kanssa. Koiraparka ihmettelee
äänekästä luontotervehdystäni merenrannalla.
Imen havupuiden maagista läsnäoloa keuhkoihin ja ölisen
ulos kaiken ahdistusen kuonan ulos. Koiraparka joutuu kuulolle ja on
ihmeissään.
Saan edelleen nöyräksi tekeviä kannustus ja rohkaisu viestejä.
Kiios niistä. kaikista, vastaamatta jääneistäkin. Ne merkitsevät uskomattoman paljon. Ovat tekemässä tästäkin päivästä hyvää.
Islannissa ollaan jo miettimässä askelmerkkejä voimariimujen, ja rautujenkin löytämiseksi.

Leikkauspäivä


Leikkaus on kohta, aikaa vetää sotisopa päälle. Laittaa lääkitys
kuntoon ja nauttia kyydistä. Reissuun lähdetään rennossa diapamitokkurassa.... rullaan sairaalapedissä leikkaussaliin, jossa jo virittäydytäänkin lääketieteen superbowliin... tai ainkin mun Screenien ääressä olen kuulevinani poppareiden rapinaa. Siniset videoscriinit ovat kyllä tosi scfi:ä, resoluutiossa tuskin on vikaa ja kohta siellä hohtelevat mun aivot ja se pökäle, varjoaineella neonvärjättynä. Siirtminen leikkauspöydälle, tippa ranteeseen ja anestesialääkärin ääni "nyt mennään, voithan sä yrittää vaikka laskea.... 1,2,...... Kirurgin hymyilevät kasvot:  "Hyvin meni, pökälettä saatiin suunnitellusti pois.
Leikkauksesta toipuminen voi alkaa. Ja pökäleen analysointi.


1. Päivä leikkauksen jälkeen

Toipuminen leikkauksesta sujuu alkuunsa yllättävänkin vauhdikkaasti. Hyvän lääkityksen ansiosta kipuja on yllättävänkin vähän ja kylmäkääre laukaisee nousevia kipuja ja auttaa nukkumaan hyvin. Usko nopeasta kotiutumisesta on korkealla.  
Toisena päivänät kivut alkavat, hum hum hum kuumaa hehkuvaa raudotusrautatanko työnnetään silmientakana ohimosta toiseen. SATTUU!
Keskittyminen hengittämiseen, rentoutttaminen, kylmä jalääkkeet auttaa. Kipuluokitus 1 ... 10 tulee tutuksi ja aika usein ollaa 10:ssä.

Sitten toipumisen vauhti hidastuu ja lääkkeet lievenevät tai ehkä toisin päin. Edelleen usko nopeaan kotiutumiseen on kovaa! Ja sunnunntaina lähdetäänkin rinta rottingilla "terveenä" kotiin. 

Sunnuntai

Pidämme talkoopäivää kotona, siivoten taloamme ystävien kanssa. Päivä on HYVÄ. Mukavaa puuhastelua ystävien kanssa. - JA mahtavaa jälkeä!  KIITOS, KIITOS, KIITOS!


Päivän mittaan huuum, huum alkaa viedä enemmän huomiota ja taidan unohtaa kipulääkitystäkin.....

Maanantai

Aamu on vaikea. Sattuu sattuu sattuu.... särkylääkkeet ovat liian isoja ja sulavat liian hitaasti! Ei auta sitten yhtään!
Loppuen lopuksi kaikki syöty tulee ulos, kerran, toisen.... jne
Kunnes siten luovutamme ja palaamme ensiapupäivystyksen kautta osastolle 6.
Josta nyt sitten on muodostumassa jonkinlainen kotipesä....
Syyksi selivää sitten alhainen suolatasoni! Joka on helposti hoidettavissa -SUOLALLA!

nyt vointi on siten normaali, että kotiin pääseminen tietäsi HYVÄÄ PÄIVÄÄ!

Sairaalan rytmien mukaan se tarkoittaa ainakin yhtä verikoetta ja lääkrin kiertoa.

Sitä odotellessa! Kärsivällisyyttä


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sairasta arkea

Täyslaidallinen päin pökälettä

Esikäynti